Hiihtovaellus Hetta-Pallas-vaellusreitillä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa maaliskuussa
Hetta-Pallaksen hiihtovaellus oli ollut tarkoituksena tehdä jo pitkään ja nyt aikataulut olivat natsanneet kohdilleen, että pääsisimme vaeltamaan tämän klassikkopätkän. Olimme suunnitelleet tekevämme reissun tammikuussa kaamosaikaan, mutta kelit lupailivat lähestulkoon vuosisadan pakkasia, joten päätimme siirtää reissua. Uudeksi ajankohdaksi valikoitui maaliskuu, kaksi viikkoa ennen Sarekin hiihtovaellustamme.
Hetta-Pallas on talvellakin yksi suosituimmista vaelluskohteista Suomessa, eikä turhaan. Reitti on hyvin merkattu ja sopii äärimmäisen kattavan tupaverkoston osalta kevättalvella talvivaelluksen ensikertalaisille. Meilläkin matkassa oli kaksi hiihtovaelluksen ensikertalaista.
Mukaan pakkasimme pari paria Madshus Panorama M62 suksia, yhdet Åsnes sukset ja yhdet split-boardit. Teltoissa luotimme tuttuihin ja turvallisiin Hilleberg Keron 3GT ja Helsportin talvitelttoihin. Ahkioina kahdella oli valjaat ja kahdella naruvedot.
Reitin osalta olimme päätyneet yrittää vaeltaa läpi reitin neljässä päivässä ja kolmessa yössä. Reittisuunnitelmamme ja kulkemamme reitti oli seuraava:
Reittisuunnitelma:
1. Hetta – Pyhäkeron autiotupa, 8km, 2h 30min
2. Pyhäkeron autiotupa – Hannukuru 20km, 5h 30min
3. Hannukuru – Nammalakuru 17,5km, 5h 15min
4. Nammalakuru – Pallas 14km, 3h 30min
Ensimmäinen päivä: Hetta – Pyhäkeron autiotupa, 8km, 2h 30min
Saavuimme Hettaan luontokeskuksen parkkipaikalle kello 20 maissa. Varsin pimeä ilta oli jo laskeutunut Hetan kylään. Meillä meni noin tunti, kun laitoimme tavaroitamme kasaan ja hiihtämään pääsimme kello 21 paikkeilla. Otsalamput tulivat käyttöön. Koska kaamosvaellus jäi väliin, saimme kuitenkin harjoiteltua pimeässä vaellusta maaliskuussa. Huomattavasti leudommassa kelissä kuitenkin. Tämä ei yleisesti ole varsinaisesti ideaali kellonaika lähteä vaelluksella varsinkin, jos on ensikertalaisena matkassa, mutta meille tämä on jo enemmänkin perinteeksi muodostunut aika lähteä liikkeelle. Lähdimme etsimään reittiä luontokeskukselta kohti Ounasjärveä.
Hiihdimme Ounasjärven yli ja etsimme latu-uraa. Hetan latutilanteen näkee InfoGIS- verkkosivustolla. Latu-ura oli kuitenkin peittynyt lumen tuiskeessa, joten saimme nauttia tavallisesta retkihiihdosta merkatulla ja pohjatulla latu-uralla. Myös pienoiset revontulet valaisivat etenemistämme. Paljon muuta emme nähneetkään ensimmäisen illan matkan aikana.
Saavuimme Pyhäkeron autiotuvalle juuri ennen puolta yötä. Tarkoituksena meillä oli telttailla koko reissu saadaksemme talvitelttailusta tuoretta tuntumaa ennen Sarekin hiihtovaellusta. Rupesimme laittamaan telttoja pystyyn Pyhäkeron tuvan läheisyyteen. Iltaruteeneissa laittelimme myös monipolttoainekeitin MSR Whisperliteä tulille.
Tamppasimme huolellisesti telttamaaston, mutta lumi oli uskomattoman pehmeää ja upotti joka kerta puoli metriä tai jopa metrin, jos sukset eivät olleet jalassa. Kaikki operointi telttojen lähellä tulikin tehdä sukset jalassa. Nukkumaan pääsimme kello kahden jälkeen yöllä.
Toinen päivä: Pyhäkeron autiotupa – Hannukuru 20km, 5h 30min
Toisen päivän hiihto oli varsinainen kunnon hiihtopäivä. Ensimmäinen päivä on yleensä muutenkin hyvä aloittaa hiukan kevyemmällä tahdilla, mikä tässä tapauksessa onnistui oikein hyvin. Samalla, kun menee nukkumaan myöhään saattaa herää myös varsin myöhään. Meillä oli aika myöhäinen aikataulu reissulla koko reissun ajan, johtuen juurikin tästä ensimmäinen päivän myöhäisestä aloittamisesta. Maaliskuun puolivälissä kuitenkin valoisuutta riittää pitkälle päivään ja matkat oli suunniteltu kohtuullisiksi.
Olimme edellisiltana tulkinneet matkalla olleista kylteistä, ettei Pyhäkeron latukahvila olisi auki. Kelkka kuitenkin kaarsi pihaan ja päätimme tarkistaa vielä tilanteen. Kahvila olikin auki, ja aamupalan jälkeen nautimme vielä pullakahvit ennen hiihdon aloittamista.
Matkaan lähdimme Pyhäkerolta kello 13 jälkeen. Myöhälle iltaan toinen hiihtopäivä siis menisi, mutta ei meillä kiire ollutkaan. Matkalla ei juurikaan väkeä tullut vastaan, poikkeuksena slovenialaisten hiihtoporukka murtsikkavälineillä. Hiihtoseurue otti meistä varsin paljon kuvia. Ilmeisesti talvivaeltajat ahkioineen eivät ole Sloveniassa tuttu näky. Me taas ihmettelimme vuorostaan heidän murtsikkavälineitä, latujen ollessa lumisateiden jälkeen aika vankassa lumipeitteessä.
Saavuimme Hannukuruun, kun ilta alkoi pimentyä. Tuvilta kantautui paljon ääniä ja paikalla olikin paljon väkeä. Tämä porukka paljastui eräopasopiskelijoiksi. Telttailijoita ei juurikaan näkynyt. Osa porukastamme siirtyi telttaan ja ensikertalaiset Hannukurun autiotuvalle nukkumaan. Heille teltan pystytys umpihangessa keskellä yötä oli tainnut olla aikamoinen kokemus.
Telttojen pystytyksen ja illallisen jälkeen siirryimme lämmittämään Hannukurun saunaa. Muut olivat tainneet saunoa jo meitä aikaisemmin ja saimme privaattivuoron saunassa. Otin myös monot ja muut vaatteet saunaan mukaan, koska kuljin ne jalassa iltasella.
Kolmas päivä: Hannukuru – Nammalakuru 17,5km, 5h 15min
Monot olivat aamulla hiihtämisen ja saunan kosteuden jälkeen varsin kivikovina, eikä niitä ollut mitään toivoa saada jalkaan. Laitoin Nalgenen lämpimät vesipullot monoihin sisään, että ne taittuivat jalkaan. Höyrysulkusukat ovatkin oiva vaihtoehto hiihtovaellukselle ja myös suomalainen Northern Lite on alkanut valmistamaan näitä.
Kolmas hiihtopäivä tulisi olemaan enemmän tai vähemmän saman mittainen päivä kuin edellinen päivä. Maisemaltaan ja profiililtaan kuitenkin hyvin erilainen. Tässä vaiheessa reitti erkaantuu kesäreitiltä tunturien laelta tunturien pohjalle. Reitti kulkee pitkälti hiihtolatua pitkin, joten eteneminen on varsin leppoisaa. Tauon päätimme pitää Varkaanjärven laavulla. Laavulla lumeen sai taas upotella ja toistella itselleen, että sukset pois vasta kun on pakko ottaa. Laavulla oli myös eläkeläispariskunta, joka oli tullut koko loppukevääksi mökkeilemään.
Tauon jälkeen aloitimme myös keskustelut reitistä, pohtien meneekö se Vuontispirtille vai ei. Olin itse piirtänyt reitin sen kautta, mutta lyhyempi reitti kiersi sen. Tästä sitä huumoria vasta revittiinkin. Vuontispirttiä ei tällä kertaa reitille osunut. Vuontisjärvellä kuitenkin edelleen on varsin raskas nousu Montellinmajalle. Tämä pätkä on tullut kesälläkin tehtyä ja ahkion kanssa se toi hyvän lisämausteen. Reitille sattui kuitenkin myös sulanut niva, josta otimme vettä nousua varten. Nousu sujui porukaltamme hyvin, sen kuitenkin ottaessa aikaa.
Montellinmajalle saavuimme kello 18 jälkeen ja aurinko oli tehnyt laskua hyvän aikaa ja ilta alkoi hämärtyä. Tunturien päällä maisema näytti aivan uskomattomalta. Nyt pääsimme avotunturiin myös hiihtämään. Tämä oli hyvää treenausta tulevaa Sarekin hiihtovaellusta varten.
Laitoimme teltat pystyyn ja siirryimme illallistamaan kello 20 paikkeilla. Luimme myös vieraskirjasta surullisen kuuluisat kirjoitukset saman vuoden tammikuulta. Alun perin meidän piti tehdä tämä reissu myös tammikuussa, mutta kelien luvatessa varsin kylmää, päätimme siirtää reissua.
Neljäs päivä: Nammalakuru – Pallas 14km, 3h 30min
Aamua aloittaessa ensimmäisen leirikunnan ollessa teltassa ja toisen tuvassa, olivat aamuaskareet hiukan verkkaampia ensimmäisessä. Jälkimmäinen leirikunta siirtyikin laskemaan mäkeä. Ihmettelinkin aamutoimissa, että kuka siellä vetää telemarkkia selällään, mutta se selvisi myöhemmin.
Mietimme reittivalinnan osalta, että menisimmekö kesäreittiä vai talvireittiä. Keskitalvella olisimme menneet kesäreittiä, mutta nyt päädyimme menemään talvireittiä. Reitti jatkui hiihtolatu-uraa pitkin Pallakselle saakka. Päätin myös vedellä ahkiota narulla tässä vaiheessa ja latu-uralla se tuntui varsin kevyeltä. Päädyinkin tämän kokemuksen pohjalta vetämään myös Sarekissa ahkiota narulla. Nautimme viimeisen päivän kevyestä hiihdosta aurinkoisessa kelissä, emmekä pysähtyneet enää lounaalle. Pallakselle saavuttuamme oli siellä kunnon talvipäivänriehat käynnissä ja ensimmäiset tutut tulivat myös vastaan. He ihmettelivät meidän teltassamme nukkumista, varsin runsaan tupaverkoston ollessa läsnä.
Hetta-Pallas sopii kevätaikaan aikaan monen tasoisille hiihtovaeltajille, koska reitti on hyvin merkattu, tosin monet merkeistä ovat varsin piilossa. Ilta-aikaan hiihto ja talvitelttailu toivat retkellemme hyvän lisämausteen. Kartta tännekin kannattaa pakata ja InReach-laite vähintään, vaikka kuuluvuuskin on monessa paikassa varsin hyvä. Teltta tulee pakata myös mukaan, koska tuntureista ei koskaan tiedä. Tämä oli kolmas kerta, kun olin Pallas-Ylläs kansallispuistossa retkeilemässä Hetta-Pallas reitillä, mutta ensimmäinen kerta kun menin sen kokonaan läpi. Vaellusreitin kuljettuaan ymmärtää, miksi Hetta-Pallas vaellusreitti on yksi Suomen tunnetuimmista ja suosituimmista vaellusreiteistä.
J-T
Comments