Sarekin hiihtovaellus Pohjois-Ruotsissa
Pohjois-Ruotsissa sijaitseva Sarekin kansallispuisto on yksi pohjoismaisten vaeltajien ykköskohteita talvella. Kyseinen kansallispuisto tarjoaa todellista erämaata, upeita vuoria ja koskemattomalta vaikuttavaa luontoa. Se muodostaakin sitä ympäröivien kansallispuistojen kanssa Euroopan suurimman ja vanhimman luonnonpuistoalueen. Sarekin kansallispuisto oli pyörinyt mielessäni jo useamman vuoden ja vihdoin löytyi sopiva ajankohta vaellukselle.
Erämaisuuden ja laaksojen lisäksi Sarekin kansallispuisto tunnetaan talvella kovista tuulistaan, nopeasti vaihtuvasta säästä ja usein myös vaativista olosuhteistaan. Valmistautuessamme reissuun teimme reittisuunnitelman, joka piti sisällään kolme eri reittivaihtoehtoa ja yhden lisävaihtoehdon. Yksikään näistä reittivaihtoehdoista ei lopulta toteutunut ja muutoksen reittiin teimme jo toisena päivänä. Sarekissa on hyvä pitää mieli avoimena ja suunnitella reissu sen mukaan, että tilaa muutoksille on.
Matkaan lähdimme Åsnessin ja Madshusin Panorama M62 suksilla. Kolmella meistä oli Fjellpulken ahkiossa narut ja yhdellä valjaat. Yöt nukuimme Hilleberg Keron 3GT teltassa ja Helsportin teltoissa. Mukaan lähti vielä Garminin GPSMAP 66i viestittelyä ja navigointia varten. Sarekissa varusteita ei enää auta testata, vaan varusteisiin on parempi luottaa.
Saavuimme myöhään illalla Ritsemin Fjällstationille, josta olimme varaneet yöpaikan. Koska saavuimme myöhään, olimme sopineet, että aloitamme ensimmäisen päivän hiihdon vasta lounaan jälkeen. Lopullinen kulkemamme reitti oli seuraava:
Kuljettu reitti:
1. Ritsem – Akkastuga, 12,3km, 3h 20min
2. Akkastuga – Kutjaure – Gisuriksen juuri 15,5km, 5h 30min
3. Gisuriksen kierros myötäpäivään, 20,4km, 6h
4. Gisuriksen juuri – Kutjaure, 14,3km, 4h 30min
5. Kutjaure – Akkastugan, 10,6km 2h 30min
6. Akkastugan – Ritsem 12km, 2h 30min
7. + tilaa kahdella välipäivälle kelien muuttuessa. Kutjaurelle oli varattu myös kokonainen lepopäivä kalasteluun.
Ritsem – Akkastuga, 12,3km, 3h 20min
Saavuimme edellisyönä ajomatkan päätteeksi Ritsemiin, minkä vuoksi olimme suunnitelleet ensimmäisen päivän vaelluksen kevyeksi. Olimme matkalla miettineet näkisimmekö revontulia reissun aikana ja ensimmäiset loimusivatkin jo Ritsemin Fjällstationin yläpuolella.
Ritsemissä järjestelimme tavaroita vielä aamusta rauhakseltaan ja tapasimme myös Erä-Oulan retkikunnan, joka oli myös lähdössä useamman yön Sarekin vaellukselle. Kamat pakattuamme tuuli ei Akkajauren pinnalta yltänyt Ritsemin tunturiasemalle, mutta ennusteet näyttivät kovaa tuulta järven jäälle. Heti järvelle saavuttuamme tuuli alkoi puhisemaan meitä kohden, onneksi enemmän selän puolelta.
Järven ylitys kulkee merkattua kelkkareittiä, jota on hyvä seurata, koska järvessä on myös avoimia kohtia, ei tosin lähelläkään kelkkareittiä. Ensimmäinen päivä toimi myös lämmittelynä reissulle, vaikka Hetta-Pallaksen hiihtovaelluksesta oli kulunut vasta alle 2 viikkoa.
Akkastuganilla saimme nauttia perinteisestä ruotsalaisesta tupakulttuurista ja tupavahti toi meille lämmintä puolukkamehua. Tästä tuli nautittua myös Kebnekaisen hiihtovaelluksella, Kebnekaisen sijaitessa varsin lähellä Sarekin kansallispuistoa. Akkastuganilla oli myös tynnyrisauna. Sauna olisi ehkä paremmin maistunut pidemmän vaelluksen jälkeen, mutta ilolla odotimme sinne pääsyä. Tämä soveltui hyvin kevyempään aloitukseen. Viereisen tuvan paikalliset saunojat kertoivat ennen saunaan astumista, että tämä ei ole sitten Suomalainen sauna. Kovasti saunaa lämmittelimme, mutta ei sitä kyllä perinteiseksi saunaksi voinut kutsua. Miljöö kuitenkin paikkasi puuttuvia löylyjä.
Akkastuga – Kutjaure – Gisuriksen juuri 15,5km, 5h 30min
Toinen päivä oli suunniteltu ensimmäiseksi kunnon hiihtopäiväksi. Ennen hiihtämään lähtöä juttelimme vielä tupavahdin kanssa. Hän kertoi, että lunta oli tullut niin paljon, että suunnittelemamme reittimme ei kannattaisi hangen upottaessa niin paljon. Meidän oli tarkoitus nousta linkin takaa löytyvää laaksoa pitkin ylös tunturitasangolle, mutta lumivyöryvaaran vuoksi hän kehotti meitä menemään Kutjauren kautta ja nousemaan sieltä tunturiylängölle. Akkastuganin ja Kutjauren välillä on merkattu kelkkareitti ja muutama kelkka olikin aamusta reittiä ajanut, mikä teki hiihtämisestä kevyttä, viime päivien lumisateesta huolimatta.
Tuuli ehti tyyntyä ennen matkaan lähtöä, eikä se piiskannut samalla lailla kuin järven jäällä. Keli oli varsin pilvinen, joten näkyvyydessä ei ollut kehumista. Tämä ei tosin menoa haitannut Kutjaurelle asti. Kutjaurelle saavuttuamme näkyvyys oli todella huono ja sen pohjalta päätimme edetä kohti Kisuris Fjällstugania, jossa olimme suunnitelleet pitävämme lounastauon. Kutjauren avoimet kohdat joen kohdalla olivat helposti nähtävissä. Kutjaurelta siirryttyämme maalle, lumi alkoi upottamaan merkittävästi ja maisema muuttui hyvin metsäiseksi. Hiihtäminen umpihangessa oli varsin hidasta ja alkoi näyttää, että tupa jäisi tällä kertaa saavuttamatta. Päätimme lounastaa maastossa.
Lounaan jälkeen jatkoimme hiihtämistä, että pääsisimme pusikosta ja upottavasta hangesta pois kantavammalle tunturihangelle. Pusikossa hiihtäessämme tuli myös ensimmäinen joen ylitys. Kaksi viikkoa aikaisemmin samoilla seuduilla ollut ystäväni sanoi, että jokien ylitykset tulee tehdä silloilta. Tämä joki kuitenkin piti päällään yli metrin lunta ja jäätä tuntui alla olevan myös hyvin paljon, joten ylityksestä lopulta ollut mitään huolta. Pitkältä tuntuvan hiihdon edetessä pusikko lopulta loppui ja hankikin alkoi kantamaan hiukan paremmin. Heikon näkyvyyden vuoksi päätimme pystyttää leirin ja aloitimme veden sulattelut monipolttoainekeittimillä. Meillä oli mukana MRS Whisperlitet ja kaksi polttoainepulloa lisäpolttoaineineen.
Upottava hanki oli tullut tutuksi Hetta-Pallaksen vaelluksella ja teltan pystytykset tuli tehdä sukset jalassa. Nyt oli mukavampaa, kun hanki ei ihan joka paikassa upottanut.
Gisuriksen kierros myötäpäivään, 20,4km, 6h
Kolmannen reissupäivän aamuna keli kirkastui ja näimmekin kuinka upeat maisemat olivat edessämme. Saimme nauttia aamun askareista upeissa maisemissa ja luotto palasi, että pääsisimme kantavammalle hangelle.
Edellispäivänä olimme hiukan huolissamme ylittäessämme joen, mutta tänään päätimme hiihtää jokea pitkin, koska kulkeminen sitä pitkin oli huomattavasti helpompaa kuin tiheähkössä tunturimetsässä hiihtely.
Vihdoin näimme käytännössä, miltä Sarek on kuvissa näyttänyt. Paljon lumi- ja jäätikköpeitteisiä vuoria laakson ympäröimänä. Käytännössä alkumatka hiihdosta oli nousua tunturilaaksoon, mutta nousu tuli tasaisen huomaamattomasti. Alkupäivän saimme hiihtää pilvisessä maisemassa, mutta loppupäivästä myös aurinko alkoi pilkottaa ja matkalle osui kivoja pieniä mikroilmastoja, lämpötilan tuntuessa paikoin hyvinkin lämpimältä. Päästessämme Gisuriksen itäpuolelle aloittamaan myötäpäivän kierrosta, tuuli alkoi puhaltaa hyvin voimakkaasti.
Jatkoimme hiihtämistä Sierggajåhkå-jokea pitkin Gisuriksen länsipuolta kohden. Joesta nousi hienoja jäälauttoja. Saavutettuamme reittimme korkeuspisteen, hiihtäminen tulisi olemaan tästä eteenpäin alamäkeä, joten hiihtokin alkoi sujua varsin jouhevasti. Leirin päätimme laittaa poromiesten tuvan lähelle. Emme olleet varmoja saako tupia käyttää, mutta ovet tuvassa olivat auki, joten sisälle kurkkasimme. Tupaa ei pysty lämmittää, koska puita ei ole, joten teltassa tuntui lämpimämmältä. Nyt pääsimme telttailemaan hyvin tuulisessa maisemissa.
Päivä 4 Gisuriksen juuri – Kutjaure, 14,3km, 4h 30min
Aamulla herätessämme arvelimme, että tästä taitaa tulla reissun paras päivä kelien puolesta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, eikä tuulikaan puhaltanut juuri nimeksikään. Hiihtäessämme kohti laakson loppua otimme vielä muutamia kuvia ja nautimme Sarekin laaksojen upeudesta.
Gisuriksen kierroksen loppu alkoi häämöttää ja viimeisenä koukkuna hiihdimme vielä Sjpietjav tunturin itäpuolelta ennen siirtymistä Kutjaurea kohden. Reitillä on isompaa kanjonia, jota pitää seurata tarkasti, ettei sinne päädy. Samalla reissulle osui myös varsin jyrkkää nousua, jonka jälkeen saimme käytännössä lasketella takaisin Kutjaurea kohden.
Saapuessamme lähemmäs Kutjaure-järveä huomasimme myös selkeästi Gisuriksen tuvan. Paluumatkalla se ei enää ollutkaan niin piilossa, sillä kirkas sää näytti selkeästi sen sijainnin tunturimetsikön turvassa. Emme kuitenkaan suunnanneet tuvalle, koska se oli jälleen ohi reitin.
Tullessa lähemmäs Kutjaurea huomasimme, että reitti loppuu äkkijyrkkään kohtaan. Hiihtelimme harjannetta pitkin ja etsimme kohtaa, josta turvallisesti laskea takaisin Kutjaurelle. Laskupaikkaa etsiessämme lumilaatta narskui mäessä alapuolellani, jolloin koin järkevämmäksi siirtyä ylemmäs rinnettä kohden. Pääsimme rinnettä alas ehjinä, mutta ahkiot heittelivät volttia naruhiihtäjien perässä ja aisalla vedettäessä ahkio kellahteli sivuille.
Laitoimme teltan pystyyn Kutjauren jään päälle, nimittäin seuraavaksi oli aika pilkkiä ja katsoa olisiko rautu syönnillä. Kutjaure ei ole Sarekin kansallispuistossa, joten järvellä saa kalastaa. Kalaluvat pystyy ostamaan täältä. Hilleberg Keron 3GT teltan toista abisidia on kätevä käyttää pilkkimiseen. Lunta ei myöskään tarvinnut sulatella. Kaira toki ahkiossa tuo painoa, mutta rautujärvillä on kiva pilkkiä. Tällä kertaa ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että kala olisi syönnillä.
Illalla vielä pelasimme teltassa Unoa, selät kierossa. Ennen nukkumaanmenoa myös reposet ilmaantuivat taivaalle ja saimmekin nauttia upeista revontulista.
Päivä 5 Kutjaure – Akkastugan, 10,6km 2h 30min
Aloitimme päivän rauhassa ja pilkkimällä. Kala ei tuntunut tänäänkään olevan syönnillä, mutta kelit kyllä hemmoittelivat meitä. Meillä ei sinänsä ollut kiire liikkua eteenpäin, koska alkuperäisenä tarkoituksena meidän oli pitää tässä välipäivä. Päivän mittaan päätimme kuitenkin, että voisimme siirtyä reitillä eteenpäin. Viimeisen päivän hiihto olisi ollut muuten yli 20km, mikä sinänsä ei ole paljon, mutta koska siihen tulisi päälle ajomatka, tuntui järkevämmältä siirtyä tänään jo osa matkasta.
Päätimme lähteä liikkeelle lounaan jälkeen ja aloitimme hiihtämisen kello 16 paikkeilla. Tässä vaiheessa päätimme myös lounaissa siirtyä pussiruokiin. Sitä ennen olimme tehneet termareihin ruokaa ja päivälliseksi kunnon herkkuja, mutta nyt pussiruuat alkoivat kutsua luokseen. Varsinaista tavoitetta hiihtämisen päätepisteelle tälle päivää ei ollut, muuta kuin saapua lähelle Akkastugania. Hiihtoreitti kulki tuttua kelkkareittiä, mutta koska taivas oli avoinna ja viereiset vuoret erottuivat hienosti, tuntui kuin olisimme hiihtäneet tästä ensimmäistä kertaa.
Leirin laitoimme pystyyn lähelle Akkastugania, kuitenkin selvästi sitä ennen. Samassa paikassa oli muitakin nukkunut abisidin kuopista päätellen. Iltaa kohden pakkanen alkoi kiristyä ja lukema näyttikin ennen nukkumaanmenoa yli -20 astetta. Alkoi tuntua, että reissulla oli nyt saatu kaikenlaista keliä. On ollut kovaa tuulta, tyyntä, lämmintä keliä, lumisadetta, kylmää keliä, pilvistä ja aurinkoista.
Viimeisen yön kunniaksi taivas vielä viimeisen kerran valaisi meitä revontulilla. Reissussa näkyikin revontulia kolmena eri iltana.
Päivä 6 Akkastugan – Ritsem 12km, 2h 30min
Viimeisenä aamuna lämpötila ei ollut paljon tippunut alle -20 asteen ja aamutoimet menivät varsin koleassa kelissä operoiden Tässä vaiheessa alkoi myös tuntua, että nyt on hyvä mennä tekemään jo muita arjen askareita sivystyksen pariin, mikä on varsin yleinen tunne reissun loppupuolella. Siihen saattoi vaikuttaa myös tämän ollessa toinen hiihtovaellus kahden viikon sisään.
Hiihtäminen sujui Akkajauren järven jäätä pitkin tuttua reittiä, kelkkojen tullessa vastaan ja mennessä ohi. Tuuli ja pakkanen pitivät kelin vielä kylminä, mutta se ei matkan tekoa haitannut.
Pidempiä taukoja emme pitäneet tavanomaisten 55min hiihto + 5-7min taukojen lisäksi, koska vaatevarustuksen pukemisessa olimme olleet vähän laiskempia kuin edellisinä päivinä. Hiihto tuli tehtyä samoilla vaatekerroksilla, jotka nukkuessa olivat olleet päällä. Sen vuoksi itsellenikin tämän päivän hiihto oli alkuun ehdottomasti kaikista kylmintä.
Järven jään loppuessa on vielä tiukka nousu Ritsemin tunturiasemalle.
Sarekin kansallispuistossa voi tehdä monenlaisia erilaisia reittejä uskomattomissa maisemissa. Se ehkä onkin yksi Sarekin upeudesta, tietynlainen vapauden tunne. Tämä reissu oli ensimaistiainen Sarekista ja se maistui kieltämättä hyvältä. Ei ole ihme, että ihmiset tänne usein palaavat hiihtovaelluksille. Tupaverkostoa ollessa varsin vähäisesti, vaatii Sarek kuitenkin matkaajiltaan kokemusta hiihtovaeltamisesta ja talvitelttailusta.
J-T
Kommentare