Jongunjoen melonta Jonkerijärveltä – Aittokoskelle
Lieksan ja Nurmeksen seutu on tunnettu hyvistä melontapaikoistaan. Melonnan Mekka-nimitystä tästä paikasta on kuultu käytettävän melojien piirissä, samallalailla kuin Kymijoesta on puhuttu Etelä-Suomen melonnan mekkana. Me suuntasimme kolmen päivän ja kolmen joen melontaretkelle Pohjois-Karjalaan. Nämä kolme jokea, ovat Jongunjoki, Palojoki ja Ruunaankosket Lieksanjoella. Ensimmäisenä suuntasimme näistä Jongunjoelle.
Jongunjoki on kokonaisuutena noin 70 kilometrin pituinen melontareitti Jonkerijärveltä Nurmijärven vesillelaskupaikalle. Suurin osa melontareitin koskista ajoittuu Jonkerijärveltä – Aittokoskelle, matkan ollessa noin 25 kilometriä pitkä GPS-jäljen mukaan ja reittiselostuksen mukaan 28km.
Saavuimme yömyöhään Aittokosken laavulle, joka on saavutettavissa autolla. Aittokoskella on yksi reitin kuuluisimmista koskista, mutta myös upea tauko- ja yöpaikka kaksoislaavulla varustettuna. Me kuitenkin yövyimme paikan päällä Helsportin Reinsfjell Pro 3 Camp – teltassa.
Aamulla emme varsinaisesti kiirettä pitäneet liikkeelle lähdön osalta, olimmehan saapuneet paikalle yömyöhään. Jonkin verran trafiikkia paikalla oli muiden melojien jättäessä autojaan paikalle ja siirtyen lähtöpaikalle. Me olimme matkassa yhdellä autolla ja olimme luottavaisia, että jotenkin kyyti takaisin lähtöpaikalle järjestyy. Aamutoimia hoitaessamme paikalla oli vielä yksi auto ja peräkärryllinen vaelluskamaa. Selvisi, että Joensuun ladun retkeilijöitä tulisi yöpymään laavun ympäristössä ja heidän tavaransa liikkuivat vapaaehtoisen voimin peräkärryssä. Aamun rupattelujen lomassa sovimme kyydistä Jonkerijärven lähtöpaikalle.
Koskimelontaa Jongunjoella
Saavuimme lähtöpaikalle ja aloimme täyttää packrafteja. Tällä kertaa meillä oli matkassa Microraft L ja Alligator 2S Pro XXL. Virtaamatkin näyttivät suotuisilta meidän ollessa paikalla 18. päivä toukokuuta. Kuivapuvut tosin oli hyvä pukea päälle. Lähdimme matkaan kohti pieniä koskia, jotka ovat Siltakoski, Myllykoski, Vääräkoski, Rajakoski, Kangaskoski ja Tammikoski. Koskia tuleekin lähes joka kilometrillä ja sehän vauhtia kiihdyttää.
Jo ensimmäisten kilometrien aikana huomasimme, minkä takia reitti on niin suosittu. Tämä todellakin on hyvin erämainen kohde. Näimmeköhän koko melontareitin aikana kaksi tai kolme mökkiä, yhden näistä ollessa Otroskosken autiotupa, josta löytyy myös sauna. Koskista reitillä olimme merkanneet ylös vauhdikkaimmat: Kalliokosken, Hiidenportin ja Aittokosken. Ensimmäisenä näistä oli edessä Kalliokoski.
Kalliokosken melonta
Kalliokoski antoikin hyvät vauhdit, mitä nyt yksi puu oli puolittain kaatunut joen päälle. Kalliokosken jälkeen ajatukset siirtyivät jo kohti Hiidenporttia, joka on monien melojien lempikoski tällä pätkällä. Koskessa onkin mitä upeimmat kallioseinämät vierellä ja sen yli kulkee kävelysilta. Hiidenportti tarjosikin meille vauhdikkaimmat kuohut Jongunjoella.
Hiidenportin kosket
Hiidenportin jälkeen olimme suunnitelleet lounaan Teljon taukopaikalle. Teljon vesillelaskupaikka toimii myös hyvänä aloituspaikkana, joen tarjotessa hyvin virtaavia kohteita tästä Aittokoskelle saakka. Tosin kuohuvammat kohdat taitavat olla jo takana päin.
Teljosta – Aittokoskella
Loppu matka sujuukin Aittokoskelle asti hyvin vauhdikkaasti. Alun suvannon jälkeen tuntuu, että koskia on puolen kilometrin välein, kun alkupätkällä koskia oli kilometrin välein. Tämä nostaa keskinopeutta merkittävästi. Pidimme myös pienen jaloittelutauon Viharinkosken laavulla.
Jo ennen taukoa olimme huomanneet, että kellon ja reittiselostuksen mukainen kilometrimäärä ei meillä ihan täsmännyt. Kolmen kilometrin heitto tuntui aika paljolta ja Aittokoski häämöttikin jo tuota pikaa meidän edessä. Aittokosken laskua olimmekin innolla odottaneet ja se tarjoili hyviä kuohuja, jääden kuitenkin Hiidenportille kakkoseksi.
Aittokosken lasku
Teltta odottikin meitä jo pystyssä rannalla. Oli niin sanotusti kiva palata kotiin, toiseksi yöksi Aittokoskelle. Sovimme myös Joensuun ladun retkeilijöiden kanssa, että avustamme heitä seuraavana päivänä reitillä, Karhunpolun ollessa tulvan vallassa. Tästä tulikin ikimuistoinen aloitus seuraavalle päivälle.
Jongunjoen melonta oli mitä upein toukokuun puolivälin paikkeilla ja melontaan meni ajallisesti alle neljä tuntia. Sopivia pieniä koskia, ennen kaikkea erämaisia maisemia, eikä hyttysen hyttystä piinamassa melojia.
Seuraavaksi jatkoimme Pohjois-Karjalan melontaretkellä Palojoelle.
J-T
Ladattavat tiedostot:
Comments