Liukulumikengät ovat vallanneet retkihiihtovälinemarkkinoita varsin aggressiivisesti ja tuntuukin, että tunturisuksia ei juurikaan enää jälleenmyyjien valikoimista löydykään. Liukulumikenkiä myöskään harvemmin näkee myymälöissä notkumassa, mutta tämä johtuu täysin eri syystä. Voisipa jopa kysyä, onko perinteisestä tunturisuksesta liukulumikengän haastajaksi tai jopa voittajaksi? Pitäähän kuitenkin muistaa, että meille varsin tutut OAC:n liukulumikengät on suunniteltu varsin klassisen tunturisuksen pohjalta. Samalla sama suomalainen henkilö siellä taustalla on ollut häärimässä, nimittäin edesmennyt Antti-Jussi Tiitola. Mielenkiintoista tästä tekee se, että Karhun tunturisukset taas muistuttavat hyvin pitkälti Madshussin tunturisuksia. Erityisesti Madshussin EON 62, mistä taas on johdettu Panorama M62 malli. Tämä johtuu taas siitä, kun ilmeisesti Karhun tuotemerkki hiihtämisen osalta Pohjois-Amerikassa siirtyi K2 haltuun ja sitä kautta Madshus tavaramerkin alle. Näin viisaammat ainakin väittävät telemark-foorumeilla.
Historian havinan jälkeen, monesti näkee myös keskustelua liukulumikengän vertailusta metsäsukseen, kenties yhtäläisen kantavuustekijöiden vuoksi, mutta muuten tämän vertauksen voi heittää romukoppaan ja keskitytään käyttötarkoitukselta lähempänä toisiaan olemassa oleviin suksiin.
Liukulumikengissä tyypillistä on, että niihin soveltuvat kaikenlaiset kengät eikä monoja tarvita, ja pohjasta löytyy kiinteä karvapohja. Jotkut hurjat myös ovat vaihtaneet BC tai NN sidettä liukulumikenkiin, mutta tätä OAC ei varsinaisesti suosittele ja hiukan se myös käyttötarkoitusta muuttaa. Liukulumikengät ovat myös tyypillisesti lyhyempiä kuin tunturisukset, pisimpien mallien ollessa kuitenkin jopa 200cm pitkiä. Yleisempänä maksimipituutena on kuitenkin noin 160cm, lyhyempien ollessa ainoastaan120 cm pitkiä ja jonkin sortin keskivertoa edustetaan 145-147cm välillä. Liukulumikenkiä on tarjolla teräskanteilla tai ilman teräkantteja. Teräskanttien ollessa varsin yleisiä OAC:n suksissa, koko mitaltaan tai 3/4 liukulumikengästä. Kirjoittelin myös aikaisemmin liukulumikenkien ja lumikenkien eroavaisuuksista, kirjoituksessa vuokraa liukulumikengät.
Tunturisuksia käytetään tyypillisesti Back Country monojen kanssa ja suksissa on tähän soveltuva side NNN-BC (New Nordic Norm - Back Country). Siteenä näkee käytettävän vielä klassisempaa NN 3 pin telemark-sidettä. Rottefella julkaisi myös Xplore-siteen alkuvuodesta 2021, mikä tuo uusia ulottuvuuksia erityisesti monon kiinnityskohdan osalta sukseen, vaihdettavien alustalevyjen, sekä esimerkiksi lumikengistä tutun nousuraudan sisällyttäminen siteessä täysin uutena elementtinä. Tosin tätä en ole vielä käytössä harmikseni nähnyt. Tunturisuksien pohjasta voi löytyä suomupohja, voideltavapohja tai pikakiinnityksellä oleva skinipohja tai jokin näiden yhdistelmä. Haganilta löytyy myös kiinteällä skinillä varustettuja tunturisuksia, vaihtoehtoja tuntuu siis olevan. Pituudeltaan sukset alkavat noin 160 cm ja voivat olla jopa 210 cm pitkiä. Yleisesti ajateltuna suksien tulisi olla hiukan hiihtäjäänsä pidempiä, noin 10-15cm. Kuitenkin enemmän laskuominaisuuksilla varustettuja leveitä tunturisuksia ei tarvitse välttämättä valita hiihtäjää pidemmäksi, joten tätä voi pitää suuntaa antavana sääntönä. Nämä leveämmät mallit tuovat parempaa kantavuutta paremman laskettavuuden lisäksi, mutta taas enemmän painoa ahkion vetämiseen tasaisella maastolla. Tunturisuksia saa liukulumikenkien tapaan teräskanteilla tai ilman, kuitenkin teräskantein varusteltujen suksien poikkeuksetta kuuluvan kalliimpiin malleihin.
Käytettävyys?
Liukulumikenkien lyhyys luonnollisesti tekee niistä nokkelammat kuin tunturisuksista. Tämän vuoksi liukulumikengillä on mukava mennä metsäisessä maastossa, missä maaston muoto vaihtelee merkittävästi tai metsikkö on liian tiheää pitkille suksilla. Samalla pito on varmemmin taattua kiinteän skinin ansiosta, useammin kuin tunturisuksissa. Tunturisuksissa pitoon voi toki vaikuttaa, mikäli kyseessä on voideltavapohja, mutta se vaatii hiukan enemmän panostusta.
Tunturisukset nimenomaisesti ovat suunniteltuja tunturiin, missä ne ovatkin omimmillaan. Tästä johtuen tunturisuksilla meno pidemmillä matkoilla tuntureissa tarjoaa parempaa vauhtia ja pitoa, mutta tuntureiden muuttuessa metsiköiksi, tunturisukset alkavat käydä hiukan kömpelöiksi. Samalla, koska tunturisuksia käytettäessä on tapana käyttää monoa, antaa tämä mahdollisuuden paremmalle suksen hallittavuudelle, laskemiselle sekä vauhdille.
Laskettavuuteen voi kuitenkin molemmissa tapauksissa vaikuttaa. Tunturisuksissa valittaessa lyhyempää ja leveämpää suksea, liukulumikengissä pidempää ja kapeampaa mallia. Kyllä sitä tekijöiltä varsin laadukas telemarkki onnistuu myös liukulumikengillä. Lyhyesti, liukulumikenkä on useasti suotuisampi valinta tiheisiin metsikköihin ja vaihteleviin maastoihin, taas kun tunturisuksi on nopeampi etenemisväline kotikentällään, tunturissa.
Pehmeä ja kova lumi?
Pehmeällä lumelle liukulumikenkien kantavuus ja etenemisvauhti riippuvat pitkälti hiihtäjästä itsestään. Kuitenkin tiheässä metsässä alkutalvesta on herkästi pehmeää lunta, jolloin liukulumikengällä eteneminen on helpompaa. Tunturisuksen vauhti hidastuu myös pehmeällä lumella, mutta suksien pituus voi helpottaa kantavuutta, riippuen suksen profiilista erityisesti leveydestään, muodostaen pinta-alan pohjalle. Liukulumikenkä voi suhteellisesti vastata jopa 250cm pitkiä metsäsuksia kantavuuden osalta, liukulumikenkien profiilin ollessa varsin leveä luonnostaan, kun tunturisuksia on varsin kapeita, jotka soveltuisivat tehtyyn latu-uraan. Esimerkiksi OAC KAR 147 profiili on 125-110-122mm ja Madhus Panorama M62 on 83-62-70mm, Panorama M62 edustaessa kuitenkin hiukan leveämpää tunturisuksea. Kovalla lumella liukulumikenkien kantti saattaa välillä pettää, teräskanteista huolimatta. Tunturisuksilla samaa ongelmaa ei ole samoissa määrin, joten kovalla lumella tunturisuksi on parempi valinta, liukulumikenkien viedessä voiton pehmeällä lumella.
Päiväretki vai pitkä retki?
Kumman sinä valitsisit päiväretkille tai viikon pituiselle retkelle? Vaikuttaisiko siihen myös maasto, ahkio tai reppu, vai jokin muu tekijä?
Lähtökohtaisesti päiväretkille liukulumikengät soveltuvat laajempaan käyttöön, kun liukulumikengistä voi vaihtaa tarpeen mukaan kävelyyn, jos maasto ei sovellu liukumiseen, varsinkin vähä lumisessa maastossa alkutalvesta ja loppukeväästä. Aikaisemmin mainittuna maastoista tiheämpi metsä soveltuu hyvin, mutta tunturissa rikkomaton ja upottava lumi on myös mitä hauskin paikka liukulumikengille. Samalla liukulumikengissä on pienempi vaiva heittää ne repun kyytiin, johtuen lyhyemmästä pituudesta. Liukulumikengät voivat olla jopa puoli metriä lyhyemmät kuin tunturisukset ja jalassa on valmiiksi kengät, joten kulkupelin vaihto sujuu näppärästi. Tunturisuksia harvemmin näkee pohjolassa käytettävän päiväretkeilyvälineenä, mutta ne soveltuvat siihen hyvin myös. Mikäli taasen näitä legendaarisia telemark-foorumeita on uskominen, tunturisuksia käytetään paljon myös tavalliseen päivähiihtämiseen Pohjois-Amerikassa, kun latuverkostoa ei ole tarjolla, mikä sopii meille myös pohjoisessa, huolimatta varsin kattavista latuverkostoista. Kuitenkin, sanotaan nyt se vielä erikseen, liukulumikengät vievät voiton kirkkaasti päiväretkillä.
Pitkillä retkillä tunturisuksen mono tuo hiihtoon enemmän vauhtia ja tukea. Tätä kautta mahdollistaen mukavampaa hiihtämistä, kun matkat pitenevät ja jatkuvat pitkinä päivistä toisiin. Osassa tunturisuksia olas myös ohjaa eteenpäin tunturisuksen pohjassa oikein nätisti, mitä liukulumikenkien pohjasta ei löydy, vieden liukulumikenkiä hieman enemmän myös sivuille. Tämä tosin johtuu myös osittain lyhyemmästä teräskantista. Kuitenkin liukulumikenkiä on alkanut näkymään myös mitä enemmän useamman yön hiihtovaelluksilla. Itse olen vielä valinnut tunturisuksen aina kun kyseessä on ollut useamman päivän reissu pohjoisessa, mutta tämä saattaa muuttua vielä. Täten, yli viikonlopun mittaisilla retkillä annan kuitenkin edelleen ääneni tunturisuksille, mutta kyllä kanta voi vielä muuttua.
Ahkion vetäminen liukulumikengillä vai tunturisuksilla?
Ahkion vetäminen onnistuu molemmilla vaihtoehdoilla mitä mainiommin, eikä tässä varsinaista eroa ole. Suksien ominaisuudet kuitenkin vaikuttavat etenemiseen, mutta varsinaista suosiota en ole nähnyt tämän välillä, kuitenkin taas huomauttaen olaksesta, joka vie tunturisuksia suoremmin eteenpäin kuin liukulumikenkiä. Olen kuitenkin enemmän suosinut tiheissä metsiköissä reppua, ahkion juuttuessa lähes jokaiseen pusikon nurkkaan. Tuntureissa, kun tilaa on ahkiota vetää, tulee ahkio lähes poikkeusetta mukaan paremman tilavuuden mahdollistamiseksi ja pusikoiden loistaessa poissaolollaan. Lähes tasapisteissä siis mennään, eikä ääniä jaella tässä osiossa.
Hinnoittelu?
Halvimpia liukulumikenkiä saa reilulla sadalla eurolla, mutta näistä minulla ei ole kokemusta, hyvien mallien kuitenkin kustantaessa selvästi yli 300 euroa. Usein kuitenkin hintalappu hinautuu yli 400 euron. Hyvänä puolena liukulumikenkiä ostaessa on, että lisätarvikkeita ei tarvitse juurikaan ostaa tämän lisäksi, myös huoltamisen ollessa helpompaa. Sauvat ovat kuitenkin suositeltavaa olla, mutta kyllä päiväretkillä liukulumikenkäilijöitä on nähty menevän ilman sauvojakin.
Tunturisuksia saa myös tarjouksesta reilulla sadalla eurolla, kuitenkin pelkästään tunturisuksien hyvien mallien maksaessa noin 300-400 euroa. Tämän lisäksi suksiin tulee ostaa siteet, monot ja sauvat. Siteet asennuksineen jäävät noin 80 euron paikkeille ja monot vaihtelevat 100–300 euron välillä. Ottaen kuitenkin huomioon, että pelkästään uusimman Xplore-siteen maksaessa vielä tällä hetkellä yli 200€. Toivotaan tähän muutosta, toki työstä palkkio suunnittelijalle ja valmistajalle kuuluu. Tunturisukset tulevatkin selvästi kalliimmaksi ostovaiheessa, huoltamisen vaatiessa myös enemmän välineitä. Kuitenkin tunturisukset ovat olleet aika iättömiä ja samanlaisia suksia mitä on tehty kauan sitten, voidaan vielä hyvinkin käyttää, mikäli pohja on vain kunnossa. Molempien hintalaput ovat varmasti perusteltuja, mutta niissä on myös selvästi eroja. Ei pisteitä.
Pisteiden läpikäynti - valinnan aika
Pisteet jakaantuivat aivan liian tasaisesti, eikä voittajaa tarvitse julistaa, niin tylsää kuin se onkin. Kysynpä vielä itseltäni, että kummat minä valitsen? Onneksi olen valinnut molemmat. Mielestäni tähän voi soveltaa samaa ajatusta kuin vaelluskengissä. Vaelluskenkiä on tarjolla eri korkuisilla varsilla, sekä eri jäykkäisillä pohjilla soveltuen erilaisiin maastoihin. Tämän vuoksi erilaiseen erähiihtoon tarkoitetut sukset on omimillaan tietyillä retkillä. Oman käytön perusteella liukulumikengät on vakiintuneet päivä- ja viikonloppuretkille, taas kun tunturisukset on aina tullut valittua tätä pitemmillä retkillä ja päiväretkille harvemmin, kuitenkin maaston mukaisesti.
Pistelaskusi helpottamiseksi tule ja hae liukulumikengät tai tunturisukset vuokralle.
Miltä sinun pistelaskusi näyttää ja kummat valitset? Älä kuitenkaan jää liikaa jankkaamaan, vaan metsään menet kuitenkin!
J-T
Comments