Packrafteillä kohti Ruunaan koskia
Pohjois-Karjalan melonnan kokonaisuuden kruunasi Ruunaan kosket Lieksanjoella. Ensimmäisenä päivänä Pohjois-Karjalan melontareissulla, meloimme Jongunjoen ja toisena päivänä Palojoen. Jos Palojokoki on näistä kaikista vähiten tunnetuin, niin Ruunaan kosket yhdessä Jongunjoen kanssa ovat melojien piirissä hyvin tuttuja. Ruunaan kosket myös retkeilijöiden parissa. Ruunaan Neitikoski stoppareineen on ehkä yksi Suomen tunnetuimpia koskimelontapaikkoja. Sitä mekin halusimme tulla kokeilemaan.
Saavuimme Palojoelta yömyöhään Siikakosken parkkipaikalle. Meillä oli tavoitteena saada auto mahdollisimman lähelle leiripaikkaa, jotta leiriytyminen olisi vähintään yhtä helppoa kuin Jongunjoen Aittokoskella. Siikakoskelle ei telttapaikkoja oltu merkattu tulipaikan viereen, mutta telttapaikkoja onneksi riittikin ja olimmekin ainoat telttailijat. Saattoi myös johtua siitä, että parkkipaikka oli vain sadan metrin päässä. Telttana meillä oli sama tuttu Helsport Reinsfjell Pro 3 Camp.
Alkuperäisessä suunnitelmassa oli tarkoituksena meloa Matkalahden veneenlaskupaikalta Siikakoskelle, jolloin matkaa olisi kertynyt noin 22km. Leirissä kuitenkin teimme päätöksen, että tekisimme tänään lyhyemmän päivän ja aloittaisimme melonnan Neitikoskelta ja lopettaisimme Siikakoskelle. Näin matka lyhenisi alle kymmeneen kilometriin. Tämän johdosta Haapavitjan koski jäisi meiltä kokematta, mutta muuten Ruunaan koskista saisimme ensimmäiset maistiaiset.
Kuten aikaisempinakin päivinä, olimme luottaneet, että kyllä kyyti paikalle järjestyy, emmekä olleet sitä liikaa murehtineet. Siikakoskelta soittelimmekin Ruunaan Retkeilykeskukselle ja he kehottivat olemaan yhteydessä Ruunaan matkailuun, joka sijaitsee aivan Siikakosken parkkipaikan läheisyydessä. Kyyti saatiin hyvin kätevästi järjestymään myös tällä kertaa.
Melontaa Ruunaalla
Ruunaan matkailun väki jätti meidät Kirppusaarten läheisyyteen, josta melonta Ruunaan koskille usein alkaa. Juttelimme pitkään paikalla olleen kalastajan kanssa ja hän piti meitä hulluina lähtiessä Neitikoskea kohden. Mutta eihän tässä hullu tarvitse olla, ripaus seikkailumieltä ja sopiva määrä varovaisuutta mukana, niin paketti on hyvin kasassa. Ei muuta kuin packrafteihin ilmat ja matkaan. Matkassa oli koko pitkän viikonlopun mukana olleet packraftit MRS Microraft ja MRS Alligator 2S Pro XXL.
Melonta alkoi käytännössä suoraan Kirppuvirralta ja heti sen jälkeen kuulimme jo Neitikosken kuohut. Olimme edellisiltä päivinä jo katsoneet videoita muista Neitikosken laskijoista ja meno näytti mahtavalta!
Neitikosken stoppari iskee koko voimalla päin kasvoja ja vauhti tyssää täysin. Eipä ollut tämän suuruusluokan stopparia tullut nähtyä heti kosken alussa. Vauhti kuitenkin riitti hyvin ja pääsimme nauttimaan myös loppupuolen aalloista.
Neitikoski
Aaltoja surffatessa katselin taaksepäin ja siellä kaverini jo olikin vaihtanut packraftista vesille, uimahommiin. Mela ja packraft molemmat lilluivat kohti minua ja eipä tässä kovinkaan suurta huolta ollut, vaikkei mustan väristä melaa meinannutkaan vedestä erottaa. Se kuitenkin sieltä löytyi, kaveri saatiin kyytiin ja matka jatkui.
Kohti Kattilakoskea, Murrookoskea ja Siikakoskea
Neitikosken jälkeen oli pitkä pätkä Kattilajärveä melottavana, ennen Kattilakoskea. Kattilakoskessa aallot puskevat päälle joka puolelta, mutta koski on varsin lyhyt ja helposti melottavissa päävirtaa pitkin.
Kattilakoski
Murrookoski taas yllätti varsin positiivisesti ja tarjoili todella mukavia kuohuja, jo hiukan pidemmältä matkalta. Murrookoski on kuitenkin vähemmällä vedellä ilmeisen kivinen. Isoja stoppareita oli myös, mutta ei Neitikosken veroista stopparia.
Murrookoski
Siikakoski seurasi pian Murrookosken jälkeen. Meloessamme kävimme myös noukkimassa yhden uistimen pois pohjasta ennen Siikakoskea. Uistinten pohjaan jääminen, kun sattuu olemaan varsin tuttua hommaa.
Siikakoski on varsin erilainen koski kuin aikaisemmat Ruunaan kosket. Koskessa ei ole samanlaisia stoppareita kuin Murrookoskessa tai Neitikoskessa, mutta pituutta koskella on yli kilometrin verran, mikä tekee matkan teosta mukavaa ja nopeaa. Aallot ovat varsin matillisia, mutta pituus tekee melonnasta mukavaa ja vaatii keskittymiskykyä entistä enemmän. Siikakoski oli kuitenkin hyvien vauhtien johdosta varsin nopeasti melottu.
Kokonaisuutta ajatellen, Ruunaa on parempi paikka Neitikosken stopparilla surffailuun, kun varsinaiseen reittimelontaan. Tai siltä se ainakin tuntui kahden päivän kapeilla joilla melomisen jälkeen, joissa koskia tuli kilometrin tai jopa puolen kilometrin välein. Pohjois-Karjalan koskimelontaseikkailu oli tulossa päätökseen ja ikimuistoisin paikka oli ehdottomasti Palojoki. Jokaisessa näissä joista on omat puolensa, hyvät stopparit, erämaiset maisemat ja kunnon seikkailua. Koskimelonnan kurssit kuitenkin tulee olla suoritettuina ennen tänne siirtymistä tai ainakin koskimelonta tulee tehdä kokeneemman kaverin seurassa.
J-T
Ladattavat tiedostot:
Comentários