Palojoki Pohjois-Karjalan melonnan piilevä helmi
Lieksan ja Nurmeksen melonnan kokonaisuuden ensimmäinen osuus mentiin Jongunjoella ja toisena vuorossa oli Palojoki, ennen siirtymistä Ruunaan koskille Lieksanjoelle. Palojoki on näistä selvästä vähiten tunnetuin, mutta myös kova kuohuisin. Palojoki yhtyy alajuoksulla Saramonjokeen, Palojoen ollessa sen ylähaaraa ja selvästi tunnetumpi melontakohde. Me suuntasimme Palojoelle hyvien vinkkien perusteella ja kohti jännittäviä Palojoen Pitkäkoskea ja Louhikoskea. Ovathan nämä arvioitu jopa III-IV luokan koskiksi. Tarkennan näitä koskia koko joen nimellä, koska Saramonjoessa on saman nimiset kosket ja Palojoessa vielä useampi samanniminen koski.
Tiedossa oli jo valmiiksi ennen reissua, että tästä päivästä saattaisi tulla haastavin, koska koskien osalta mentiin II-luokan koskista III-IV-luokan koskiin. Melontaa tulisi kertymään vähemmän kuin edellisenä päivänä ja matka tulisi pysymään noin 20 kilometrissä. Samalla kuitenkin suvantoja ja koskien tarkastelua olisi enemmän tiedossa, mikä tekisi reissusta ajallisesti pidemmän.
Olimme miettineet tälle reitille useampaa eri vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli suuresta Palojärvestä Saramojoen Louhikoskelle. Kuulimme kuitenkin hyvän vinkin aloittaa reitti Kolkonjärveltä. Päätimmekin jättää auton Saramojoen kylään Heikkilänkosken seudulle ja pyysimme paikallista taksiyrittäjää heittämään meidät aloituspaikalle, Kolkonjärvelle. Taksikuski olikin varsinainen herrasmies ja suosittelen ehdottomasti käyttämään hänen kuljetuspalveluitaan.
Kuten Jongunjoella edellispäivänä, olimme edelleen samoilla packrafteilla liikenteessä eli MRS Microraft M ja MRS Alligator 2S PRO XXL. Kuivapukuina puimme tutut Ursuit AWS päällemme.
Palojoen Melonta
Palojoen melonnan voi käytännössä jakaa kolmeen eri osioon:
Kolkonjärveltä Petäisjärvelle – kosket: Kolkonjärvestä alkava koski ja Markuskoski
Petäisjärveltä Suureen Palojärveen – kosket: Palojoen ensimmäinen Louhikoski, ensimmäinen Myllykoski ja Ronikoski
Suurelta Palojärveltä Saramon kylään ja Saramojokeen – kosket: Suuren Palojärven Myllykoski, Palojoen Pitkäkoski (III-IV), toinen Louhikoski (III-IV), Niemelänkoski ja Heikkilänkoski.
Kaikk nämä osuudet ovat hyvin erilaisia, ja tarjoavat sekä suvantoja että hyvin vaihtelevia koskia.
Kolkonjärveltä Petäisjärvelle
Melonnan jännityselementtiä lisäsi, että reitti ei ole mitenkään tunnettu melontareitti, joten kaatuneista puista ei ollut reitillä tietoa eikä siitä milloin reittiä olisi viimeksi melottu. Oli tiedossa, että ainakin vuosi sitten reittiä on melottu, mutta tältä keväältä ei ollut siitä tietoa. Lähdimme kuitenkin avoimin mielin nauttimaan reissusta, vaikka siitä saattaisi tulla aikamoinen rymyämisreissu.
Reitin ensimmäinen koski alkaa heti Kolkonjärveltä. Koski pujottelee autotiesillan ali, ison kuohun lyödessä packraftia ja melojaa lähelle sillan pohjaa.
Ennen Markuskoskea on myös suvantojen välissä pieni koski, johon oli kaatunut puu keskelle. Tämä tuli huomattua jokseenkin liian myöhässä, mutta alta päästiin ennen seuraavan kaatuneen puun tuloa varsin lähelle.
Kaatuneita puita
Nämä eivät olleet ainoat puut, jotka olivat kaatuneet tielle ennen Markuskoskea. Lisäksi kaatuneita puita oli pienten virtauksien kohdalla. Koska vesi oli korkealla, toisen näistä pääsi ylittämään ja toiseen oli taidettu sahata melojan mentävä aukko. Packrafteista ei tarivnnut nousta. Nämä olivat hyvää lämmittelyä ennen Markuskoskea, jossa tulisikin olemaan jo enemmän menoa, tarjoten päivän ensimmäiset todelliset kuohut.
Markuskoski
Markuskosken jälkeen pääsimme myös kokeilemaan tulvamelontaa keskellä metsää. Vesi oli selvästi vielä korkealla yläjuoksulla.
Petäisjärveltä Suureen Palojärveen
Kosket paranevat reissun edetessä. Ennen ensimmäistä Louhikoskea pääsimme melomaan upeiden kallioseinämien välissä, kovissa kuohuissa. Alkoi tuntua, että toisen päivän melonnassa tosiaan tulee olemaan meininkiä. Huolimatta huomattavasti pidemmistä suvannoista ja järvipätkistä verrattaessa Jongunjoen alkupäähän. Ennen Louhikoskea ja Louhikoskella olikin kyllä isoja aaltoja tarjolla, melkein joka suunnasta.
Video Louhikoskelta ja sitä ennen
Kosket olivat kuitenkin hyvin siistejä tähän aikaan vuodesta, kivien ollessa hyvin piilossa, eikä kaatuneita puita ollut loppumatkalla. Lopuksi vielä Ronikoski tarjoili meille pienet kuohut ennen siirtymistä suvantopätkiin ja lounastauolle.
Suurelta Palojärveltä Saramon kylään ja Saramojokeen
Palojärveä meloessa meitä alkoi kovasti jo mietityttää millainen Pitkäkoski olisikaan. Sitä ennen moikkailimme mökkeilijöitä järvellä ja nautimme upeasta kelistä ja järvimelonnasta. Matkalla meloimme Myllykosken, sen ollessa hyvin pieni järvien välinen koski, kuten oli myös vielä toinen pieni nimeämätön koski ennen Palojoen Pitkäkoskea.
Palojoen Pitkäkosken olimme merkanneet paikaksi, joka tulee tarkastaa rannalta. Yleisesti ottaen tuntemattomalla reitillä muitakin koskia reitillä on syytä tarkistaa rannalta, koska ikinä ei tiedä onko puita kaatuneena tai isoja kiviä näkyvissä. Tarkistimme Pitkäkoskea sen itäpuolelta mistä löytyi kohtalainen rantautumispaikka.
Tällä virtauksella eli noin 40-50m3 koimme, että koski ei ollut laskettavissa, koska meitä oli vain kaksi paikalla. Kosken loppuosassa on muutama iso aalto ja stoppari, josta seuraa pitkä uintimatka, jos näissä ei menesty. Heittoliinojen avulla ja useamman kaverin kanssa, tilannetta voi toki tarkastella paremmin. Koski on arviolta III-luokkaa jopa III+ tai IV- riippuen virtauksista.
Varsin pian Palojoen Pitkäkosken jälkeen oli vuorossa Palojoen toinen Louhikoski, joka on merkattu III-IV luokan koskeksi. Olimme myös tämän sopineet tarkastettavaksi rannalta etukäteen. Koski on varsin lyhyt, mutta hyvin kovavirtainen ja lopussa on aikamoinen pudotus.
Pitkäkosken virtaus
Palojoen toisen Louhikosken päätimme laskea, kosken selän ollessa varsin korkeavetistä, joten loppupäässä kaatuminen tulisi olemaan suhteellisen turvallista. Ei kun matkaan!
Palojoen jälkimmäinen Louhikoski
Kumoon sitä mentiinkin. Tässä se oli kuitenkin varsin turvallista ja packraftin kyytiin pääsi kivasti vielä suvannossa, ennen rantautumista ja sen uudelleen tyhjentämistä.
Reitin vaikeimpien koskiosuuksien jälkeen oli tarjolla upeaa maisemaa pienoisessa auringonpaisteessa.
Tässä vaiheessa alkoi myös selvästi huomata, että Saramon kylä alkoi lähestyä, maanviljelyksen ja asutuksen näkyessä entistä selvemmin joen reunoilla. Niemelänkoski kulkeekin peltomaisemien ja asutuksen lähellä.
Edessä meillä oli enää toisen päivän reissumme kruunu eli Saramojoen Heikkilänkoski. Heikkilänkoski on noin puoli kilometriä pitkä ja laskumetrejä tulee jopa kymmenen metriä. Koskea oli mahtava laskea ja saimmea nauttia viimeisistä kuohuista, sillä se olikin toisen päivän viimeinen koski.
Heikkilänkosken kouhuja
Palojoen melonta oli hyvin erilainen kuin Jongunjoen. Kosket olivat huomattavasti isompia ja reitin alkupäässä oli kaatuneita puita. Laavuja ei reitillä ollut lähtöpaikan lisäksi. Reitillä ei ollut ehkä yhtä erämaista tunnelmaa kuin Jongunjoella, ja myös seikkailumieltä tällä reitillä tarvitaan enemmän, sillä jokipätkä ei ole niin tunnettu. Tämä oli reissun selvästi vähiten tunnetuin joki, mutta palkitsevin. Muistakaa vain tutustua reittiin tarkasti, olkaa huolellisia koskissa ja tarkistakaa vähintään Palojoen Pitkäkoski ja Palojoen toinen Louhikoski. Kokonaisuutena tämä reitti ei ole enää aloittelijaystävällinen, kuten Jongunjoki.
Viimeiselle melontapäivälle jatkoimme matkaa kohti Lieksanjokea ja Ruunaan koskia.
J-T
Lisätiedostot:
Comments