Isojärven kansallispuisto on tunnettu majavistaan, joka on myös kyseisen kansallispuiston tunnuseläin, ja joita itsekin olin käynyt muutama vuosi sitten päiväseltään etsimässä. Isojärven kansallispuisto on myös varsin kätevä sen reitistön pitäen sisällään monipuolisia ympyräreittejä, niin perinteiseen tallustamiseen kuin MTB-menoihin. Eipä melontakaan kansallispuistossa hassumpaa varmasti olisi, mutta tämä on vielä minulta kokematta.
Me kuitenkin halusimme selvittää minkälaista hiihtäminen ja talviretkeily Isojärven kansallispuistossa onkaan, puiston toimiessa varsin suosittuna päiväretkikohteena myös talvella, minkä parkkipaikan automäärä vahvisti tälläkin kertaa. Ainoana mietityksen kohteena oli talviretkeilyyn ja talvihiihtoon merkittävästi vaikuttava asia, nimittäin lumitilanne. Tähän koitimmekin saada sosiaalisen median retkeilyryhmistä ajankohtaista tietoa sitä kuitenkaan saamatta. Parempi mennä siis tarkastamaan tilanne omatoimisesti. Tällä kertaa meidän retkiseurue oli nelihenkinen ja pitäen sisällään yhden karvaisemman jäsenen, Albuksen. Tästä tuleekin myöhemmin erillistä reissutarinaa koskien sitä, mitä on hyvä ottaa huomioon koiran kanssa hiihtämisessä ja talvitelttailussa. Albus saa kuitenkin kunnian avata kuvagallerian tämän tarinan osalta.
Kuljetut päivämatkat ovat tuttuun tapaan tarkemmin katsottavissa jutun lopussa.
Isojärven kansallispuistossa on monta eri lähtöpaikkaa, ja me päätimme lähteä Heretyn luontotuvalta (pisteestä A) pitäen Huhtalaan parkkipaikkaa varalähtöpaikkana. Heretyn läheisyydessä lumitilanne onneksi vakuutti meidät heti ja pääsimme lähtemään kulkemaan suunniteltua reittiä sukset jalassa, eikä kainalossa.
Välineet
Suksivalinnoiksi olimme valinneet tunturisuksia ja liukulumikenkiä. Suunniteltujen etäisyyksien ollessa varsin maltilliset, olimme jättäneet ahkiot kotiin ja laitoimme reput selkään, sillä tiheissä metsiköissä ahkioiden kanssa eteneminen ei välttämättä ole jouhevinta. Reppujen kanssa hiihtäminen sopii varsin hyvin metsäisille pätkille, eikä meillä tässä tapauksessa ollut tiedossa kuinka tiheissä metsiköissä tulisimme kulkemaan. Samalla, koska kyseessä oli yhden yön retki, meillä ei ollut tarvetta ahkion tarjoamaan suureen tavaratilavuuteen.
Päätimme aloittaa retken merkattua reittiä Heretyltä Kannuslahden laavulle Isojärven kartan mukaisesti. Ensimmäiset mäet aiheuttivat pientä stressiä koiran kanssa hiihtämiseen, mutta niistä selvittyämme meillä olikin vuorossa enimmäkseen järviosuuksia ennen viimeistä metsätaivalta. Kurkijärvellä tulikin vastaan hiihtäen kaksi muuta porukkaa, jotka olivat yöpyneet Kurkilammen reunustalla. Tämä loikin meille luottavaisen mielen talviretkeilykohteemme valinnasta.
Isojärvi tuntuikin olevan enemmän päiväretkeilykohde talvella, kun vertasin reissua edelliskertaiseen käyntiini Isojärvellä kesällä, jolloin useat telttakunnat nauttivat järvisistä Keski-Suomen kansallispuistomaisemista. Koska muita retkeilijöitä oli ollut paikalla, siirtymätaival Kurkijärveltä Kurkilammelle oli hyvin meille ladattu ja reitti löytyi vähäsen pujottelemalla. Tälläkään kertaa kuitenkaan kaikki tavarat eivät selvinneet repun taskuissa tästä ylityksestä. Tässä tuleekin käytännön oppitunti talviretkeilyn 2 on 1 periaatteesta. Tärkeitä pieniä ja kevyitä, mutta äärimmäisen kriittisiä välineitä onkin talviretkeilyssä parempi olla mukana kaksin kappalein yhden sijaan. Tämä varmistaa retkeilyn toimivuuden talvisaikaan. Tämä ja muita vinkkejä on tarjolla talvivaeltamiseen seitsemän kaamosvaellus-vinkin muodossa tästä. Tietämättöminä tässä vaiheessa vielä repusta pudonneista tavaroista, jatkoimme kuitenkin matkaa hyvillä mielin.
Kurkilammin päätteeksi tulimme punaiselle reitille eli Jätkän polulle. Kuljimme Jätkän polkua lyhyen matkaa reitin ollessa varsin hiihtokelpoinen. Talviretkeily ja suksilla liikkuminen antaa erilaisen lähestymistavan liikkumiseen kansallispuistoissa, koska reiteiltä poistuminen ei kuluta luontoa samalla tavalla kuin kesällä, tässäkin toki on hyvä tarkistaa, mitä säännöt tästä sanovat. Uskaltauduimme poikkeamaan Jätkän polulta ja suuntasimme kohti Isojärveä Haapavuoren ja Hirvivuoren välisestä kanjonista, jonka olimme katsoneet retkikartasta olevan korkeuskäyriltään soveltuva etenemiseen. Saavuimmekin varsin nopeasti Isojärven puolelle ja enää vuorossa oli Isojärven ylitys yöpymiskohteeseen Renusaareen. Yllätyksemme reitti Haapavuoren ja Hirvivuoren välissä piti sisällään jälkiä ja syy selvisikin Renusaaressa. Edellisenä iltana neljän hengen porukka oli valinnut täsmälleen saman reitin Renusaareen Haapavuoren ja Hirsivuoren välistä. Tämä porukka oli jo telttailunsa telttaillut ja he päättivät yöpyä seuraavan yön laavulla, joten me siirryimme Renusaaren telttailualueelle, mikä onkin varsin hyvä talviyöpymiskohde. Telttapaikat löytyivät hyvin näppärästi lumen seasta kahdelle teltalle. Tamppasimme lumet telttojen alta koventumaan, vaihdoimme kuivaa vaatetusta päälle ja ei kun telttoja pystyyn kovettuneelle lumelle. Tällä kertaa meillä oli mukana Helsportin Sarek 3+ ja Helsportin Fjellheimen 3 Pro Camp, mistä vain jälkimmäinen on neljän vuodenajan teltta. Kuitenkin mikään ei kiellä hyvän kolmen vuodenajan teltan käyttöä talvella ja tämä onkin hyvin telttakohtaista.
Olimme ottaneet myös kairan vedensaantia ja pilkkimistä varten mukaamme. Tässä kohtaa myös selvisi, että pilkkihän se oli repusta matkalle tipahtanut, mutta olipahan useampi pilkki onneksi matkassa. Vaikka tällä reissulla en nyt tiedä ylsikö pilkki varsinaisen kriittisten tavaroiden 2 on 1 listan kärkipäähän. Pääsimme siis vielä kokeilemaan kalaonnea, saaliin ollessa varsin laiha. Kaira on suhteellisen painava kampe yhden yön talvivaellukselle ja vettä saa myös lumesta sulattamalla tai kirveellä jäähän pienen reiän tekemisen jälkeen, mikäli jääpeite sen vaatii. Kunhan vettä jostain vaan saa. Talvella siihen voi joutua käyttämään enemmän välineitä kuin kesäaikaan, mutta kyllä se sieltä tulee.
Nautimme illalla vielä päivällisen varsin kovassa ja tuulisessa säässä, nuotion lähinnä toimiessa tunnelman luojana kovasta tuiskeesta johtuen. Ihan siis kunnon talviretkeilyä Keski-Suomessakin.
Kahden päivän reissussa toinen päivä on lähinnä aamupalan nauttimista, kamojen kasaamista ja hiihtämisestä nauttimista. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus, hyvä niin. Matkasimme edellispäivänä tekemiämme latuja pitkin takaisin, eikä paluumatkalla kenenkään tarvinnut mennä mukkelismakkelis (toisin kuin menomatkalla) ja hiihtäminen oli varsin nautinnollista suksien pitäessä sekä luistaessa varsin mallikkaasti.
Täytyykin melkein sanoa, että Isojärven kansallispuisto talvella on varsin iloinen ja odotukset ylittävä kokemus. Talvisten yöpyjien määrä oli varsin vähäinen, parkkipaikan tungoksesta huolimatta ja saimmekin nauttia puistosta varsin rauhassa, hyvässä seurassa. Suosittelen pitämään Isojärven kansallispuistoa talvellakin retkeilylistoilla.
Tiedostot:
J-T
Comments