Turpoonjoki – Packraft-melontaa koiran kanssa
Vain reilun tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta löytyy Liesjärven kansallispuisto. Tämän Etelä-Suomen kansallispuistojen helmen koillisnurkasta alkaa virrata pieni, jopa ojamainen, Turpoonjoki. Kapeutensa puolesta tämä reilu kymmenen kilometrin joki on mitä ihanteellisin packraft-melontaan. Me suuntasimme Turpoonjoelle koiraperheen voimin ja aloitimme melomisen Metsäkouluntien Eräkeskuksen nurkilta Liesjärven koilisnurkasta. Päätepisteenä toimisi Saaren kansanpuisto ja Raanpään laavu. Toisena hyvänä päätepisteenä olisi toiminut Kuivajärven suulla oleva venesatama Portaan kylässä, mutta me olimme suunnitelleet yöpyä tällä reissulla.
Matkassamme oli tällä kertaa Microraft M ja Microraft L näiden aukkopeitteiden ollessa rullattavissa pois ja näin ollen soveltuen paremmin koiran kanssa melontaan. Koiran kanssa melonta voi vaatia hiukan harjoitusta, mutta parhaimmillaan se on todella mielekästä ja rauhallista. Me laitoimme Abelle vielä kelluntaliivit päälle ja pakkasimme suurimman osan tavaroista toiseen packraftiin. Tavaroiden kanssa koira kyllä mahtuu myös hyvin packraftiin, koiran löydettyä ensin oma paikkansa keulan tuntumasta.
Välittömästi Liesjärveltä siirryttäessä Turpoonjoella joki alkaa mukavasti kaventumaan ja tuomaan mahtavaa tunnelmaa melontaan monine mutkineen. Ensimmäisen kahden kilometrin jälkeen tulee myös ensimmäinen patoallas Vistinkoskella. Patoallas on ohitettavissa vain 5 metrin kävelyn jälkeen.
Vistinkosken jälkeen alkaa reissun vauhdikkain osuus useiden pienten koskien seuratessa toisiaan. Ensimmäisenä Arolankoskelta Isonladonkoskelle ja sieltä Pikkukoskeen ja eteenpäin Huuvankoskelle. Viimeisenä vuorossa on nimetön koski. Kaikki nämä kosket on melottavissa taitotasosta riippumatta. Maisemallisesti nämä kosket ovat täynnä mystistä tunnelmaa ja viehättäviä pieniä loma-asuntoja. Koskietappi päättyy Kievarin Kirnulle ja sitä ennen matkalla on vielä Jokiniemen Wanhat Aitat nimellä toimivaa majoitusta saunan kera.
Ennen Kievarin Kirnua on isomman patoaltaan ja ohituspaikan vuoro. Patoaltaan pääsee ohittamaan noin 300 metrin kävelyreittiä ja kajakeille on myös tarjolla kajakkikärryt siirtymää varten. Kievarin Kirnulla on tarjolla myös ruokaa, mutta meidän meloessa tästä ohitse oli paikka jo kiinni. Tämä voi olla kuitenkin kokeilemisen arvoinen paikka.
Kievarin Kirnun jälkeen joki muuttuu maalaisidylliseen peltomaisemaan, jonka välissä kapea jokikaistale mutkittelee. Loputtomilta tuntuvien niittyjen seassa joki kapenee alle viisi metriseksi. Turpoonjoen voikin karkeasti jakaa kahteen osaan. Koskiseen ja metsämaisemalliseen alkupätkään Kievarin Kirnulle ja jälkimmäiseen osaan Turpoonjoen alajuoksulle, koostuen maalaisidyllisestä peltomaisemasta Kuivajärvelle.
Turpoonjoen alajuoksu menikin maisemista nautiskellen ja odottaessamme, että mahtaako taivas aueta ja alkaa virkistää meitä. Saavuimme kuitenkin Kuivasjärvelle kuivina ja viimeisenä siirryimme kohti Reekonjärven laavua Saaren kansanpuistoon. Teltta pystyyn ja tällä kertaa Hilleberg Kaitum 3.
Reekonjärven laavu tarjosikin mitä mahtavimman yösijan meidän reitillemme täydellisessä rauhallisuudessa. Ainoastaan aamulla pari henkilöä uskaltautui aamupalalle laavulle, mutta me emme vielä malttaneet poistua teltasta aamuiseen vesisateeseen.
Tiivistettynä, Turpoonjoki pitää sisällään pieniä miellyttäviä koskia, hyvin kapeita melontataipaleita, muutaman pienen kosken, käsityöelämyksiä Nahkurinverstaalla, yöpymispaikkoja ja jopa ravintolan. Tämä yhdistettynä siihen, että joessa ei ole esteitä juuri ollenkaan ja eteneminen on hyvin nautinnollista. Nämä tekijät saattavatkin tehdä Turpoonjoesta yhden Etelä-Suomen parhaista päivämelontakohteista. Tämä yhdistettynä siihen, että reissun pääsee vielä huolettomasti melomaan ainakin touko- ja syyskuussa veden ollessa riittävän korkealla.
Varaa aikaa siis vähintään kolme tuntia melontaan ja taukoihin oman mieltymyksen mukaan. Pakkaa mukaasi packraftit ja melo itseksesi tai koko perheen voimin.
J-T
Ladattavat tiedostot:
Comments