Vantaanjoen Melonta Seutulusta – Haltialan tilalle
Vantaanjokea usein parjataan moninaisista syistä, eikä se pääkaupunkiseudun virkistysalueena kyllä kaikkea kunniaansa saa. Vantaanjoki on nimittäin mitä erinomaisin paikka jokimelonnalle keväällä ja alkukesästä. Kauden voi aloittaa heti jäiden sulattua, mutta silloin on parempi ottaa kuivapuku mukaan.
Minulle on muodostunut jonkin sortin perinteeksi aloittaa melontakausi Vantaanjoelta huhti-toukokuussa packrafteillä. Tämä on käytännössä ajankohta, jolloin vedenkorkeus riittää melomaan koko joen mukavasti. Vuosi sitten keväällä meloimme pidemmän reitin Tapolansillalta Haltialan tilalle ja sitä edellisellä kerralla vuonna 2021 Vantaankoskelta Keravanjoen suulle. Tänä vuonna meloimme Vantaankoskelta Haltialan tilalle. Reittivaihtoehtoja siis riittää.
Tapolansillalta Vantaankoskelle
Tapolansillan lähettyvillä ei ole varsinaista parkkipaikkaa, mutta tutun kyydissä tai julkisella liikenteellä paikan päälle pääsee. Toisena vaihtoehtona on viedä auto maaliin ja hankkia kyyti lähtöpaikalle.
Me suuntasimme kohti Vantaanjokea packrafteillä ja matkassa oli tällä kertaa MRS Microraft, MRS Alligator 2S ja MRS Alligator 2S Pro XXL. Näistä kaksi jälkimmäistä soveltuu erityisesti koskenlaskuun erillisen aukkopeitteen avulla. Vaikka hurjimmasta koskimelontapaikasta ei olekaan kyse. Microraftissa on myös integroitu aukkopeite, mutta se päästää vettä hiukan sisälleen. Alligatoreiden aukkopeitteet ovat oikein kiinnitettyinä täysin vedenpitäviä.
Tapolansillalta Vantaankoskelle asti reitti menee jopa hiukan erämaista taivalta, ainakin pääkaupunkiseudun konteksissa, ja matkalle osuu kaksi koskea Köningstedinkoski ja Katriinankoski. Köningstedinkoskessa on hyvin rauhallinen virtaus, missä vesi ei vielä kunnolla vaahtoa, vaan kuljettaa melojaa mukavasti eteenpäin. Köningstedin koskella on myös Köningstedin kartano. Kartanolle ei taas melojalle ole asiaa, mutta tämä on käytännössä paras paikka tavalliselle tallaajalle nähdä Yhdysvaltojen presidenttiäkin majoittanut valtion vieraskartano.
Köningstedinkoskelta eteenpäin melottaessa ei menekään enää kauaa, kun saavutetaan Katriinankoski, joka on alkutaipaleen ehdottomasti menevämpi koski. Koski on helposti melottavissa päävirtaa pitkin ja sopii monentasoisille melojille. Tämä kuten monet muutkin kosket ovat melottavissa korkean veden aikaan. Kosken pääsee myös kätevästi ohittamaan etelärannan kautta.
Melonta Vantaankoskelle saakka onkin sitten rauhallista peltomaisemaa, mitä nyt junaraiteen alta mennään kerran.
Vantaankoski – Haltialan tila
Vantaankosken pääsee ohittamaan itäpuolelta, johon on tehty hyvät kulkureitit ja kantomatka on alle 500 metriä. Vantaankoskea en ole itse lähtenyt packraftilla melomaan, mutta sen voi ainakin osittain meloa. Kuitenkin ihmisten rakennelmissa saattaa olla veden alla tavaraa, mikä ei packraftia hyvin kohtele.
Vantaankosken jälkeen melonta alkaakin tarjota parhaita puoliaan alkaen pienestä Mustakoskesta välittömästi Vantaankosken jälkeen. Mustakosken jälkeen melonta on rauhallista suvantoa Pitkäkoskelle saakka, ja Pitkäkoski onkin joen yksi parhaimmista paloista.
Pitkäkoski on yli kilometrin pituinen ja siinä pääsee hyvin koskimelonnan tunnelmiin. Sitä ennen tulee vielä pieni pohjapato, mutta siitä löytyy kyllä linja myös packrafteilla menemiseen. Pitkäkoski tarjoaa mukavat kouhut korkealla vedellä. Matalalla vedellä se onkin hyvin kivinen ja laskukelvoton. Maisemat alkavat olla myös kohdillaan ja kalastajia näkyy usein kosken molemmin puolin.
Pitkäkosken jälkeen tarjolla on suvantoa ennen pientä Niskalankoskea, joka on helposti laskettavissa. Niskalankosken jälkeen tuleva Ruutinkoski ja se tarjoaakin reissun parhaimmat vauhdit. Tämä tulee vielä kätevästi aivan loppumetreillä ennen Haltialan tilaa, joten Ruutinkosken vauhteja on aina kiva odotella. Koski on suhteellisen lyhyt, noin 300 metriä, mutta pudotusta on 3 metriä. Tämä myös kerää katsojilta usein ihmetyksiä ja vuoden 2023 suoritusta paikalliset lenkkeilijät jopa yltyivät kiittelemään esitystämme. Alta lähikuvaa Ruutinkosken loppupätkästä.
Vantaanjoella voi meloa haluamansa pituista pätkää, ja yleensä melontaan kuluu aloituspaikasta riippuen noin 2-3 tuntia. Haltialan tila toimiikin hyvänä lopetuspaikkana tarjoten mukavia ruokailuhetkiä.
Vantaanjoki sopiikin melontakohteeksi kaikille, taitotasosta riippumatta. Lähtöpaikan valinnan osalta voi itse vaikuttaa, kuinka paljon koskia haluaa meloa vai melooko pelkästään suvantoja. Ruutinkosken melomista tulee harkita ja tarvittaessa kiertää se maitse. Mikäli suvannot ovat se ykkösvaihtoehto, Haltialan tilalta voi meloa molempiin suuntiin, vedenkorkeudesta riippumatta.
Nyt melomaan Vantaanjoelle!
J-T
Comments